sanat lohduttavat hetken taas
mutta teot todistavat että ehkä sinä oikeasti rakastit
et kuitenkaan tarpeeksi

ehkä meitä ei oltu luotu yhteen

kun aika taas pysähtyy
käännyn takaisin päin
palaan menneisyyteen
jätän taakseni sen kaiken
jonka piti olla tulevaisuuteni

tiesin alusta asti ettei mikään ole ikuista
ei edes tämä vaikka luvattiin ettei loppua tulisi

kaikki loppuu aikanaan
jokin päivä ollaan taas erillään
kuin ei oltaisi tunnettu toisiamme koskaan

Toivon ettei kosketuksesi muutu koskaan yhtä kylmäksi

kuin mitä itse olit sinä päivänä 

kun pakkasin itseni pois luotasi

Toivon että tämä pysyisi

kestäisi ja jatkuisi 

vaikka on ollut liian monta kertaa jo loppumassa

Jos päädytään joskus erilleen, 

muisteletko meitä rakastavaisena parina t

ai vihollisina, 

unohtuuko rakkaus 

ja ne kaikki hyvät hetket

Et sanonut sanaakaan
kun pakkasin itseni pois luotasi
silmiin ei ollut katsomista
kun raivo valtasi koko kehon

viha seurasi kotiin asti
pettymys ja ahdistus tahtoi ulos kehosta
se hylkii niitä loppuun asti

ei tämän pitänyt päättyä näin
sydämessä kaikuu tyhjyys
rikkoiko riita sinutkin

herättikö se,
etten ole ikuinen

vai olenko ainoa joka hajosi palasiksi

Se on maailman pelottavinta
olla yltä päältä rakastunut
ja se on rohkeinta mitä tiedän
antaa toiselle vielä viimeinen mahdollisuus

vielä senkin jälkeen
kun minut on maahan potkittu
ja luottamus on jo rikottu

minä uhraudun antamaan itseni, kaikkeni

jopa koko sieluni sinun käsiisi

jos vain lupaat 

olla rikkomatta minua